fanityttöilyä ja lisää tulevaisuussuunnitelmia

Olen hyvin tietoinen siitä mitä oon tehnyt viimeiset, hmm, kymmenen päivää(?) kun en ole bloggaillut. Yksi päivä meni töissä, kaksi kokonaan pelaillessa, ja seitsemän on mennyt katellessa Supernaturalia. Koulu nyt on valitettava itsestäänselvyys niin siitä tuskin tarvitsisi erikseen mainita. Ja pakko sanoa, fanityttöily on toisinaan parasta♥ Täytyy sanoa tosin sekin, että nyt kun olen perjantaihin saakka yksin kotona niin ihan vähän kyllä kuumottelee täällä :D Nimim. katsoin eilenkin 15 jaksoa putkeen. Pakkanen paukuttelee taloa ja ulkona on pimeää, jee.
Mutta saanko nyt ihan vähän fanityttöillä tähän? Vähän vain?
Ok kuka kieltää mun blogi♥

"I think I'm adorable."

Oh, yes you are. 

NIIIIIIIIIN IHANA MIES. Rakastan Deania hahmona mutta seksikkyys on isona plussana. Niin seksikäs mies. Henkisiä kuolemia mun päivät täynnä. 

Ok Sammy on ihana kans eikä Dean ois niin ihana mitä se on nyt koska oh those brother moments. Sammyn luokittelisin kyllä ehkä ennemmin kategoriaan söpö koska voi tuitui.

Ja nyt pistän paussin tähän koska en halua kuulostaa vammaselta ja silleen. 

Koitan vaan ihkuttaa hiljaa pääni sisällä. 

En muuten voi uskoa että nelosjakso alkaa ihan kohta. Mihin päivät katoaaaa. 

(No juurihan mä aiemmin selitin mihin ne menee....ei, ajassa on pakko olla reikä)

No on mulla jotain mielenkiintostakin ehkä vielä!

Nimittäin niistä tulevaisuuden suunnitteluasioista... no, ei pidä vain istua ja ihmetellä vaan toimia. Minä toimin ja menin puhumaan sitten opon kanssa.

Suunnitelma B: Muuta muualle opiskelemaan, esimerkiksi vaikka sinne Rovaniemelle. 

Ja kuten huomasitte, se ei ole suunnitelma A. No joo, ehkä mun ei kannata liikaa innostuakkaan, onhan nää monimutkaisia asioita. Mutta tosiaan, suunnitelma A.

Se olisi sitten se ,että hei sopeudu nainen. En jotenkin usko että opo tajus ihan kuinka vaikeaa se mulle tällä hetkellä on. Sen lisäksi että mä en enää edes kauheesti halua niin en mä edes osaa sopeutua tänne. En halua vetää tätä kauheeksi angstipaskaksi mutta ei se oo niin yksinkertaista että mä vaan meen ja alan puhumaan ihmisille, ehei. Pitäiskö sen olla? Mulle annettiin semmonen käsitys että pitäis. Sosiaalisia taitoja pitää kehittää, I know, mutta oon totaalisen kaappiintunut Keväjärvellä elon aikana, ja jos totta puhutaan, oikeasti musta ois ihana vaan jäädä pariksi kuukaudeksi sängyn pohjalle koska ei huvittaisi nyt just mikään. Ehkä se on kaamosmasistelua. Mutta oon kauheen turhautunut ollu viimeaikoina, toivottavasti aurinko vie sen pois, koska koulussa tekee välillä mieli katkoa kyniä ja repiä kirjoja etten vaan raavi keltään naamaa irti. (just for note, ei ole uhkaus! en raavi keltään naamaa)

Fanityttöilyä ja valittamista, eh. Voisin siis näissä puitteissa poistua vaikka suihkuun ja sitten muuttaa olohuoneeseen! Jos siis vaan uskallan täällä talossa mihinkään liikkua :D En muuten tiedä moneltako mun bussi lähtee aamulla...jaiks.

Niin tää on sitten tätä mun fiiliskirjoittamista...tekstiä kyllä tulee enemmän mutta onko se parempaa/mielenkiintoisempaa kuin ennen? :)  

tulevaisuus??

Hahaa, pientä materialismionnea ilmassa. Sain tänään mun pitkän matikan laskimen, se oli kallis mutta se on kaunis (kyllä, laskinta voi sanoa kauniiksi). Ainoa vaan että pitää vissiin opetella käyttämään sitä kunnolla :D ...Lisäksi se ei auta mua kuitenkaan muodostamaan lausekkeita joka on ehkä mulle se vaikein asia matikassa. Siis ymmärtää että mitä pitää laskea.

Sitten muuta. Oon miettinyt tän kuluneen lukuvuoden aikana paljonkin sitä, että vaihtaisin paikkakuntaa ennen lukion loppumista. Miksikö? Monta syytä. Mutta tavallaan ehkä merkittävin on se, että inhoan meidän koulua. Ei mitään henkilökohtaista...paitsi ehkä joissain tapauksissa. Koulun lisäksi inhoan oikeastaan koko paikkakuntaa, Ivalo on ihan helvetin umpimielinen tai suoraan sanottuna rasistinen paikka. Periaatteessa se ei koske itteäni (periaatteessa taas kyllä, moi vaan kaikille jotka pidätte mua lesbona, kiva kun tiiätte näemmä mun suuntautumiseni paremmin ku minä), mutta ärsyttää sitten muuten vaan ihan kauheesti. Sitten taas yhtenä muuna syynä voisin mainita kaverit/ystävät/tms. Onhan mulla täällä muutama. Siis muutama. Olisi kiva omistaa enemmän, ja olisi kiva omistaa uusia semmosia jotka ei ennestään tiedä/luule musta mitään. Ja täällä olevista kavereista kukaan ei oikeestaan pidä samoista asioista kuin mä itse. Näin ollen kiinnostuksen kohteista puhuminen jää vähemmälle. Onneks voin puhua B-an kanssa, puspus, mutta kun se sattuu asumaan kaukana niin kaipailen kyllä vähän muutakin kuin elektronisten välineiden välillä käytyä kontaktia. 

No tästä päästäänkin siihen pointtiin. Mainitsin eilen äitille ekaa kertaa ajatuksestani. Se ei muuten tyrmännyt sitä. Mulla on toivoa päästä siis pois aiemminkin kuin päälle kahen vuoden päästä, ja heti vituttaa paljon vähemän olla täällä :)